Viikkosavo 24.11.2006, Savon Sanomat 05.12.2006

Riittääkö Itä-Suomessa osaajia myös tulevaisuudessa?

 

Pohjois-Savon liiton kehittämisjohtaja Henrik Rissasen maakunnallista suunnittelutyötä varten kehittämää tietokoneohjelmaa, joka ennakoi alueellisia muutoksia esimerkiksi työvoiman kysynnästä ja tarjonnasta, esiteltiin Helsingin Sanomissa 13.11.2006. Sen mukaan työvoimapula saavuttaa Suomen alueet epätasaisesti; Itä-Suomeen se on tulossa jo 2010-luvulla ja mm. Länsi-Suomen ja Pohjois-Suomen maakuntiin 2020-luvulla. Ennusteen mukaan alueilla ei ole tuolloin enää työikäistä väestöä täyttämään nykyistä määrää työpaikkoja. Ohjelman perustietona on käytetty Tilastokeskuksen ja muiden viranomaisten tuottamia tietoja väestön määristä, ikärakenteista, tulotasoista, veronmaksukyvyistä ja työvoimasta.

 

Mielestäni keskeisiä kysymyksiä ovat: miten saamme pidettyä alueellamme koulutetun työvoiman, kohtaavatko avoimet työpaikat ja työttömät ja ammatillisen aikuiskoulutuksen asema tulevaisuuden Suomessa?

 

Alueemme nuorten ikäluokka pienenee ja se vaikuttaa myös ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen määrään. Koulutuksen omistuksen keskittäminen antaa entistä paremmat mahdollisuudet laajemmalle nuorten ja aikuisten ammatillisen koulutuksen yhteistyölle esimerkiksi koulutuksen suuntaamisessa sekä tilojen ja laitteiden käytössä. Tärkeää on pyrkiä luomaan parhaat mahdolliset toimintaedellytykset nuorten sekä aikuisten ammatilliselle koulutukselle.

 

Keskeistä aikuiskoulutuksessa on se, että myös tulevaisuudessa sillä on oma tulosvastuullinen organisaationsa ja siinä osaava henkilöstö, joka vastaa aikuiskoulutuksen alueellisesta kehittämisestä. Aikuiskoulutusta ohjaa pitkälti herkkyys ennakoida ja tarjota oikea-aikaista ja oikealla tavalla toteutettua koulutustarvetta. Työvoimapoliittinen koulutus on jatkuvaa ja yleensä kokopäiväistä, mutta tulevaisuudessa kasvua tapahtuu etenkin aktiivisesti työssä olevien kouluttamisessa. Yksi tärkeimmistä vetovoimatekijöistä työsuhteen pysyvyyden lisäksi on työntekijän oikeus täydennys- ja jatkokoulutukseen.

 

Ammatillisen koulutuksen haasteita ovat mm. työtehtävien muuttuminen, teknologian kehitys ja työssä jaksamisen tukeminen ja mielestäni on tärkeää huomioida, ettei täydennys- ja jatkokoulutus saisi aiheuttaa kohtuutonta häiriötä toimeentulolle tai tarvittaessa työssäkäynnille ja tämä vaatii joustavuutta opiskelijalta, työnantajalta ja koulutuksen järjestäjältä.  Hallitus on asettanut tavoitteeksi nostaa työikäisen vuotuisen osallistumisasteen aikuiskoulutukseen 53 prosentista 60 prosenttiin ja lisätä aliedustettujen (esim. työttömät, pelkän kansa- tai peruskoulun varassa olevat, yrittäjät, maatalousyrittäjät, maahanmuuttajat, jne) riittävää osaamista ja pääsyä aikuiskoulutukseen. Aikuiskoulutuksella katsotaan olevan kasvava rooli koulutus-, työvoima- ja elinkeinopolitiikassa ja laajeneva työperäinen maahanmuutto tuo mukanaan yhä uusia haasteita lähitulevaisuuteen.

 

Opetusministeriö asetti 19.04.2006 valmisteluryhmän laatimaan muistiota Työ- ja koulutusasiain neuvostolle ”Ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kehittämistarpeista”. Muistion keskeinen tavoite on kehittää ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuutta siten, että se vastaisi nykyistä paremmin yksilöiden, työelämän ja yhteiskunnan kysyntään.

 

Onko Itä-Suomi kilpailukykyinen alue myös tulevaisuudessa, riippuu pitkälti alueemme toimijoiden yhteistyökykyisyydestä. Kilpailu osaavasta työvoimasta kiristyy koko ajan ja meidän on kyettävä laajempaan yhteistyöhön koko Itä-Suomen alueella. Koulutuspuolen eri toimijat ovat suunnannäyttäjinä avarakatseisesta yhteistyöstä (mm. Savon ammatti- ja aikuisopisto – Savonia AMK – Kuopion yliopisto – Joensuun yliopisto), mutta lisäksi meidän on turvattava koko alueen peruspalvelujen kohtuullinen saavutettavuus ja tonttitarjonta, sekä panostettava entistä voimakkaammin yhteiseen elinkeinopolitiikkaan.

 

Leila Savolainen

Suomen Keskusta

Kuopion kaupunginvaltuuston 1.vpj

Ammatillisten aikuiskoulutuskeskusten liittohallituksen varajäsen