Valokuva-albumistani:
(Isomman kuvan saat näkyviin klikkaamalla kuvaa)
Kotiovella isoveli Jarmon kanssa 1964 Kuopion Männistössä. 
Tuttavat väittävät, että tästä kuvasta pystyy vieläkin tunnistamaan vaivatta. 
Vuonna 1976 Vesaisten juhlassa kesäkokouksessa Helsingissä. Vieläkin muistan melkein kaikkien nimet, 
vaikka olinpaikasta ei olekaan mitään tietoa. Eipä tullut silloin mieleenkään, että joskus olisin 
Pohjois-Savon Vesaisten puheenjohtaja. 
Koulukuva Minarista vuodelta 1977, pahimmassa murrosiässä, jolloin ovet paukkuivat. 
Molemmat tyttäremme kävivät samaa koulua, ja monta tuttua opettajaakin siellä vielä näkyi. 
Ylioppilaaksi kirjoitin sieltä vuonna 1981. Minarin tunnettu henki antoi hyvät eväät elämää varten. 
Erityisen arvokasta minusta oli rohkaisu aktiivisuuteen asioiden hoitamisessa. 
Sairaanhoitajaksi valmistuin Pohjois-Karjalan Sairaanhoito-oppilaitoksesta jouluna 1985. 
Ensimmäinen työpaikka oli Joensuussa Pohjois-Karjalan Keskussairaalassa, jossa kiersin 
eri osastoilla. Erityisen raskas, mutta toisaalta myös erityisen palkitseva oli lasten osasto. 
Kuvassa erään hyvin mieleen  jääneen pikku potilaan kanssa. 
Terveydenhoitaja oli ollut toiveammattini sairaanhoitajakoulusta saakka. Valmistuin Savonlinnasta
keväällä 1988. Parin vuoden Helsingin kierroksen jälkeen palasin Kuopioon, ensin opettajaksi 
Terveydenhuolto-oppilaitokseen. Koska kuitenkin kaipasin potilas- ja asiakastyötä, 
siirryin takaisin kentälle töihin äitiys- ja lastenneuvolaan ja kouluterveydenhuoltoon. Vuodesta 1993 
olen työskennellyt Kuopiossa pakolaisten ja maahanmuuttajien terveydenhoitajana.



Työ on opettanut kohtaamaan ihmisen ihmisenä, huolimatta erilaisista taustoista ja kulttuureista. 
Olen mukana asiakkaitteni elämässä syntymästä kuolemaan saakka. Työstäni ei puutu
värikkäitä ja vauhdikkaita tilanteita.



Yksi tärkeä osa työstäni on kouluttaa ihmisiä  maahanmuuttajien asioista. Kuva on marraskuulta
2006 Jyväskylästä, jossa olin puhumassa keskussairaalan ja terveyskeskuksien lääkäreille.

Savon Sanomien edesmennyt toimittaja Markku Heiskanen kuvaili
minua vuosien varrella mm. rouva Värikkääksi, Tahtonaiseksi ja  Elovena-naiseksi. Toivo Yläjärvi 
sanoi aikoinaan, että mikään ei ole pahempaa kuin poliitikko, joka on tosikko. Mielestäni vahva persoonallisuus 
on yksi ihmisen voimavara, jota ei pidä piilotella. Positiivisella asenteella saa paljon enemmän aikaiseksi!

(Kuvat perhealbumista. Viimeinen kuva Veikko Somerpuro10-2006)